Jännitystä

Saaristo- ja rannikkolaivurikurssit ovat nyt suoritettu. Tenttien tulokset, jotka suoritin muuten molemmat vasta eilen, saan kuulla tiistaina. Ajauduin suorittamaan tentit yhtäaikaa, koska jouduin skippaamaan joulukuun tenttipäivän. Muista syistä johtuen olin melko väsynyt tentissä. Hajamielisyys ja huolimattomuus vaivasivat koko neljän tunnin session ajan, pientä jännitystä on nyt ilmassa. Oliko kyseessä myös alitajunnan tapa saada jokin itsestä riippumaton syy mahdolliseen epäonnistumiseen? Edellisestä koulutentistä kun on vierähtänyt vuosi jos toinenkin. Raskaan viikon jälkeen tentti tuli jopa viime yön uniin. Unessa sain aikaa ensimmäiseen tenttiin vain 1h 7min, tenttiin kun meni oikeasti 1h 30min...mitä tämä sitten ikinä tarkoittaakaan? Nyt on kuitenkin helpottunut olo, alkuperäisessä aikataulussa ollaan, jos siis kipparinlakki tulee. Avomerikurssin aikataulua tarvii joka vielä uudelleen arvioida. VHF-kurssi kannattaisi käydä seuraavaksi, silloin saataisiin vene katsastettua 2-luokkaan, joka taas saattaa auttaa vakuutusmaksuissa. Mutta oikeasti, nyt kun nuo tentit on takana päin, on aikaa ottaa käteen veneen huolto-oppaita, jiihaa! Täytyy selvittää mitä kaikkea veneelle tarvii tehdä ennen siirtoa, vai mennäänkö pelkällä vahauksella? Tuntuu mukavalta.

Laituripaikka löytyi

Menimme käymään Pursiseuralla, ikäänkuin esittäytyäksemme. Käynti olikin oikein miellyttävä. Siinä keskustelun lomassa kävi ilmi, että emme ole enää laituripaikkajonossa vaan meille on löytynyt laituripaikka. Olimme ehkä hieman epäuskoisia onnekkaasta asiasta. Olin valmistellut itseni siihen, että venepaikka pitäisi ainakin ensimmäiseksi kaudeksi hankkia kaupungilta. Mutta haa, mikäs sen hienompaa kun seuran omassa laiturissa rantautumisia ja lähtöjä. Olen rakennellut itselleni mielikuvan aurinkoisessa kesäillassa leppoisasta puuhastelusta paatilla. Tuskin se pelkästään ihan näin romanttista on, mutta ehkä hyvä ajatuksen olevan aluksi näin leppoisa. On mulla jotain mörkojäkin nurkan takana tunkemassa ajatuksiin, mutta pysykööt ne tänään nurkissaan.

Koira veneessä

Eilen mietinnän kohteeksi nousi meidän koiran pärjääminen veneessä. Sen tiedän, että moottoriveneen kyydissä oleminen ei ole ongelma, enkä siis oikeasti usko purjeveneenkään suuria ongelmia tuottavan. Lähinnä mietin sitä, että purjevene vaatii kahden ihmisen toimintaa ja koira pitäneen liittää ajoittain johonkin kiinni, ettei se ole vedessä. Mieheni tähän tosin totesi, että kyllä se siellä nopeasti oppii kulkemaan. Viimeistään käytyään järvessä ;)

Makustelua

"No mitä nyt sitten?" Huomasin tänään ajellessani ajattelevani. Oloni on hivenen hämmentynyt, vene olla möllöttelee yksin ilman meitä talvisäilössään. Ei oikein tiedä mitä kaikkea pitäisi tehdä ja mihin kaikkeen valmistautua ennen veneen siirtoa. No, joo meillä on back-up laituripaikka kaupungilta, jos emme saa venepaikkaa seurasta ensi kesälle. Mieluusti haluaisimme tietenkin päästä seuran laituriin, mutta uskon monen muunkin haluavan :)

Keskustelimme mieheni kanssa tänään siitä, että taidamme siirtää veneen ensin tänne ja sitten vasta aloitamme askarteluun tulokkaan kanssa. Sormeni syyhyävät päästä sisustuspuuhiin. Astiat, tekstiilit, patjat jne. Toivon, että mieheni sormet syyhyävät päästä käsiksi moottoriin, lämmittimeen jne. Niissä ei pitäisi olla pahemmin korjattavaa, mutta toivon hänen oppivan rakenteen niin, että osaa niiden parissa tarpeentullen työskennellä. Veneen puupinnat ovat mielestäni hyvässä kunnossa, samoin kuin katto. Jääkaapin hankintaan meidän pitänee suunnata ennen kesälomaretkeämme. Ensimmäinen retki mennee kylmälaukulla.

Todellisuudessahan siirto kotisatamaan on tuota pikaa, huhtikuu on jo melkein puolessa ja perinteisesti näillä leveyksillä jäät lähtevät toukokuun alun päivinä, joten ei tarvitse enää mahdottoman kauaa odottaa.

Yksi suurimmista ilonaiheistani on, että ensi kesän kesälomamatkallemme pääsee koira mukaan. Tiedän myös sen, että se tykkää ollaa veneessä. Toivon sen oppivan pitämään myös uimisesta.

Meillä on vene

Olemme olleet kaksi päivää onnellisia purjeveneen omistajia! Mieheni kävi keskiviikkona ostamassa sen Espoosta. Asia alkaa konkretisoitumaan minulle vasta nyt pala palalta. Mennään siis hieman taaksepäin, mitä viime viikkoina on tapahtunut...

Olimme purjehduksen teoriakurssilla maaliskuun loppupuolella. Samana viikonloppuna kävimme katsomassa kahta venettä. Seuraavalla viikolla kävimme kotikaupungissamme katsomassa yhtä Sunwindiä ja se oli itseasiassa meidän mielestämme the vene. Mietiskelimme asiaa rauhassa seuraavaan viikonloppuun, lauantaina sitten tuli viesti, että vene oli myyty ja kiitos mielenkiinnosta. No pöh, pureskelimme pettymystä sen illan ja mietimme että mihin suuntaan seuraavaksi. Palasimme ajatuksissamme tähän veneeseen. Positiivista asiassa oli se, että tämä vene oli hieman halvempi, jolloin veneen siirtäminen mahtuisi budjettiin. Mieheni suunnatessa työmatkallaan Helsinkiin hän päätti mennä koluamaan venettä huolellisesti. Puoli kahdeksan aikaan illalla hän soittaa ja sanoo, että meillä on nyt ensimmäinen oma purjevene. Avaimet ovat taskussa. Wau!!!

Tässä nyt, kaksi päivää myöhemmin, ajatukseni alkavat pikkuhiljaa kääntymään siihen millaisia retkiä ensi kesänä järvellä pääsemme tekemään. Odotan mahdottoman paljon kiireetöntä yhdessäoloa, leppoisia kahvituokioita, haastavia rantautumista, kesäöitä ja vesisadetta.

Yhden asian sovimme heti alkuun: toisillemme emme huuda, kun olemme rantautumassa. Minulle tämä on varmasti isompi haaste :)