lauantai 26. toukokuuta 2012

Purjehduskurssin yhteenvetoa naiselliselta näkökulmasta

Olin toivottaman huono perämies. Perjantai ja lauantai oli yhtä tuskaa sen suhteen. Pärjäsin ihan mukavasti gastina. Ymmärsin vändojen ja jiippien luonteen ja seuraavaksi liitänkin tähän kurssinaikaiset muistiinpanoni, eroavat muuten meidän perheen loistavan perämiehen muistiinpanoista. Näyttääkin siltä, että mä olen gasti ja mies perämies.

Perjantai
Kuudelta illalla oli tuulta puuskissa yli 10m/s, joten hivenenhän se jännitti. Onneksi viisas opettajamme totesi, että purjehdimme tänään Lauttasaaren edustalla ja yövymme kotisatamassa. Kenelläkään ei ollut vastaan sanomista. Oli melkoisen mukavaa harjoitella vändoja ja jiippejä melkein satama-altaassa. Pääsin tänään paremmin kiinni siihen miten venettä käsitellään. Taisin ottaa kohtuuttoman pitkän harjoitusvuoron kääntymisille, mutta alkoivat jo tuntumaan hallitummilta. Ensimmäinen oli suorastaan kamala eli vauhtia liikaa ja hallintaa minimaalisesti. Toinen vända sujui paremmin. Tajusin, että ruori pitää palauttaa takaisin suoraan. Joo, hävettää myöntää, etten tajunnut sitä aluksi.

Lauantaina herätys kahdeksalta, aamiaista ja valmistelut lähtöön.
Lauttasaaren edustalla oli vielä vaikea uskoa, että todella lähdetään liikkeelle. Meidän veneessä kurssilaisena oli päällikkökurssilla henkilö, joten hänen vastuullaan oli navigointi ja meille purjehduskurssilaisille jäi toiminta miehistön jäsenenä ja perämiehenä toimiminen.  
Omasta suorituksestani, ensimmäiseksi gastilaisena tehtävänä oli harjoitella vändoja isolla, sitten lähdettiin avaamaan genoaa, tekemään käännöksiä sillä? Tämän jälkeen aloitettiin reivausharjoitukset, tarvetta reivauksille ei juuri ollut, mutta vene liikkui kyllä yllättävän hyvin, jopa kolmos reivillä. Opin sen, että reivata voi herkästikin ja lisätä siten matkamukavuutta. Mitä pitää muistaa aina kun aloitetaan reivaukset, alas vetävät voimat pois, ensin dirkki, iso löysälle, kikkatalja, reiviköydet kuntoon.

Genoalla vändaaminen niin, että ensin kierretään jaluksen ympärille kertaalleen köysi myötäpäivään ja kun vända lähtee niin aletaan jalustaan toiselle puolelle tuulen annettua löysää toiselle puolen riittävästi.  Kammella purje kireäksi vanttiin asti. Jos iso on löysä niin pitää katsoa, että voiko kiristää. Kikkataljaa voi kiristää aina kun isoa on kiristänyt.

Jiippi eli myötätuulikäännös. Ajetaan vene niin paljon myötätuuleen, että se vielä liikkuu. Viiksi on haruksen reunalla, valmistaudutaan jiippiin, gasti ottaa keskitaljan ja vetää keskelle muttei lukitse. Tämän jälkeen genoa päästetään hallitusti löysäksi ja yhtä aikaa toisen puolen köysi kiristetään toiselta puolelta, samalla päästetään iso auki. Kiristetään purjeet.

Sunnuntaina tuntui, että pääsin taas enemmän sujuiksi ruorin kanssa. Ajelimme ympäri Pihlajasaarta ja mulle tuli tunne, ihan pieni, mutta kuitenkin, että mitä olen tekemässä. Hyvillä mielin kiitin pitkäpinnaista opettajaamme, joka kerta toisensa jälkeen oli jaksanut kertoa minulle mitä minun pitää tehdä toisin. Toisaalta luulen oloni helpottuvan kunhan opin ymmärtämään tuulta enemmän. Sen vaikutusta liikkeeseen, ohjaamiseen jne.

torstai 24. toukokuuta 2012

Kurssin antia

Kurssi jatkui perjantai-iltana. Harjoiteltiin purjeiden noston ja laskun lisäksi vendan ja jiipin tekemistä. Sade oli lakannut ja ilma näytti muutenkin parantumisen merkkejä. Tuulta oli nyt tosin puuskissa 12-14ms. Todettiin Opettajan johdolla että pyöritään ilta siinä kotisataman lähettyvillä ja lähdetään matkaan vasta lauantaiaamuna. Ison purjeen nostaminen lähemmäs 40 jalkaa pitkässä veneessä vaatii jo hieman ruista ranteeseen, mutta hyvät itseskuuttaavat vinssit auttavat kummasti. Käännöksiä varten käytiin läpi windexin käyttöä, helpottaa mukavasti navigointia. Täytyy ehkä omaankin veneeseen sellainen hommata kun siirron yhteydessä pääsi katoamaan turhan innokkaan siivouksen yhteydessä. No, menee aloittelijan mokien piikkiin..
Vastatuulikäännöstä eli vendaa harjoiteltiin ensin, iso keskelle kiinni, tuulen puolen reiviköysi valmiiksi jalustimelle, kääntö ja heti kun genua löystyy päästetään alapuolen reiviköysi vapaaksi. Samalla varotaan jättämästä sormia väliin, ja naru myös nilkan ympäriltä pois. Jalustetaan genua suunnan mukaan sopivan kireälle. Jiippi eli myötätuuilikäännös oli ainakin omasta mielestäni vendaa helpompi, lähinnä sen takia että käännöksessä naru ei lähde ihan niin vauhdilla vaan menoa kannattaa hieman toppuutella ettei genua pääse kiertymään itsensä ympärillle. Jiipissä tsekataan että, keskitalja vedetään niin keskelle kuin helposti saa ja jätetään auki, tuulenpuolen jalustus, alapuoliseen valmiiksi, kääntö jolloin alapuolelta ns. syötetään iso vapaaksi, jalustetaan sopivasti ja iso päästetään melkein vantteihin kiinni ja lukitus.
Ohjaus oli helppoa, tosin painava vene liukuu aika helposti joten vedin molemmat harjoitus rantautumiset pitkäksi...aiheuttaa pinentä painetta oman veneen hallintaan. Lisäksi pakittaminen osoittautui oletettua hankalammaksi.
Yö meni suhteellisen hyvin ottaen huomioon täysin uudet olosuhteet. Ulkoilma sekä iltamyssy sataman ravintolassa saattoivat tietysti edesauttaa asiaa. Lauantaina ja sunnuntaina ilmat sitten hellivätkin ensikertalaisia. Lämmintä +15 ja ehkä kevään hienoimmat ilmat, lämpöennätykset paukkuivat ympäri maata. Tuulta olisi saanut olla jopa hieman enemmän mutta en valita. Rauhallinen tuuli aiheutti rauhallisen opiskelutahdinkin. Saavuimme vierasvenesatamaan viiden jälkeen, vähän myöhemmin emme olisi enää laituriin mahtuneetkaan. Veneiden kokoluokka yllätti, jäätiin harjoitusveneellä keskiluokkaan. Suomella menee hyvin! Matkalla harjoiteltiin navigointia, väistämissääntöjä, merimerkkejä ja keskusteltiin monista muistakin veneilyyn liittyvistä asioista. Saatiin kurssista juuri se anti mitä lähdettiin hakemaankin, kynnys omalla veneellä purjehtimaan lähdöstä pieneni dekadilla, suosittelen. Ai niin, päällikkökurssi tulee lähitulevaisuudessa aiheelliseksi, se on suht varmaa. Muitakin kikkoja kurssilta jäi mutta jääköön ne seuraavaan kertaan.

perjantai 18. toukokuuta 2012

Retkikurssilla

Nyt päästään vihdoin itse asiaan, eilen alkoi kauan odotettu purjehtijakurssi. Ensimmäinen ilta meni veneeseen tutustuessa sekä laiturista lähtö ja tulo harjoituksiin. Tänään lähdetään sitten kaksi vuorokautta kestävälle retkelle, jonka aikana opetus tapahtuu. Opettaja tuntui mukavalta ja asiantuntevalta hepulta, joten odotukset on korkealla ja kurssista on tarkoitus ottaa kaikki irti.
Ensimmäisenä iltana opittuja asioita, lepuuttajat kannattaa kiinnittää virkkauksesta tutulla tuplasolmulla jonka saa näppärästi vetämällä auki, tullaan käyttämään jatkossakin. Vene kannattaa kiinnittää laituriin ns. juoksusolmulla jolloin kaikki voivat ensin nousta veneeseen ja laiturista irroitus tapahtuu vasta sen jälkeen veneestä käsin. Ohjausta ja oman veneen käyttäytymistä kannattaa todellakin harjoitella, meidän molempien on tiedettävä kuinka vene missäkin tilanteessa käyttäytyy.

Saatiin muuten samalla maistiaiset siitä tosiasiasta että vesi on aina veneilijän kaveri, sadetta riitti koko illalle.

ps. klyysi = ohjaushela.

lauantai 12. toukokuuta 2012

Tänään kotilaituriin

Heräsinkö tänään kuudelta sen vuoksi, että vene saapuu tänään vihdoin kotilaituriin. Monen monta asiaa olisi tänään tehtävänä ennen sitä, ilta sitten varmasti vierähtääkin rannassa.

Sää ei näytä hellivän ensikosketusta kotijärveen. Pilvet nimittäin roikkuvat puiden latvoissa ja satavat vettä. Lämpötilakin on hurjat viisi astetta. Katsoin viikon sääennusteen, eikä sekään ihan huumavalta näyttänyt - vettä koko viikko. luin Merenneidon blogia ja innostuin hänen säätilaennusteiden vertailuisttan. Löysin itseni jo viime kesänä lukuisia kertoja vertailemasta ilmatieteenlaitoksen ja forecan sade-ennusteita, ihan vaan sen vuoksi, että suuntaan päivän pyöräretkeni vähäsateiseen suuntaan. Muistaakseni forecan ennusteet osuivat useammin sadealueiden puolesta ja ajoituksesta kohdalleen, mutta tänä keväänä osumatarkkuus on ollut parempi ilmatieteenlaitoksella. Luultavasti tulevaisuudessa näillä ennusteilla on hieman suurempi merkitys.

Tänä jännittävänä aamuna parhaalta tuntuu se, että tietää aloittavansa jotain ihan uutta. Uuteen asiaan liittyy aina oppimisen mahdollisuus. Tiedän joutuvani testaamaan rajojani, toivon niiden olevan edelleen joustavat. Aina ei paista aurinko, mutta paistaisi edes joskus ;)

Minun rajani. Olemme kulkeneet viimeiset kymmenen vuotta talvilomat laskettelemassa. Lapsena oppimani taito ei ole koskaan ollut minulle mitenkään must -juttu. No, rinteiden kasvaessa laskettelusta tuli mielekkäämpää, kun kaikki aika ei kulunut hisseissä. Muistan ensimmäisen lomamme Alpeilla, Kaprunissa. Olin varma, etten haluaisi enää ikinä lähteä sellaiseen paikkaan. Liian haastavia rinteitä, liikaa ihmisiä jne. Tuli kuitenkin seuraava talvi ja seuraavat isot rinteet. Kävimme muutama vuosi sitten Kaprunissa laskemassa yhden päivän ja yritin etsiä sitä rinnettä missä vannoin, etten enää laske Alpeilla. Sitä ei enää ollut, eikä sitä tunnetta tullut enää missään.

Verbier 2008

Toissa talvena laskimme Zermattissa. Sieltä lähtiessä oli tunne, että muita rinteitä en enää tarvi. Siellä oli rinteitä, joita en uskaltanut laskea alas nautiskellen. Löysin rajani, mutta löysin myös kiertotien samaan paikkaan kuin muut ja välillä jouduin laskemaan sen pelottavammankin rinteen, koska olin jo puolivälissä. Luulen ja toivon samanlaisia elementtejä liittyvän tulevaan harrastukseeni kuin lasketteluun. Ennen kaikkea toivon muistavani, että nyt mahdottomalta tuntuva asia voi olla viiden vuoden kuluttua helppoa rutiinia. Asuu minussa sen verran vahva kasvatustieteilijä, että uskon lifelonglearningiin, itsenikin kohdalla.

Zermatt 2011

torstai 10. toukokuuta 2012

Tekstiilit

Olen vihdoin pääsemässä itselleni omimmalle alueelle eli sisustamiseen. Olen yllättävän hyvin onnistunut pitämään itseni kurissa, enkä ole ostellut kuppia, purnukkaa ja sen sellaista veneelle ihan vaan siitä ihanuudesta, että voin sen tehdä. Mieheni on jopa joutunut potkimaan mua perehtymään veneen tekstiileihin.

Aloitimme vaahtomuovista. Otammeko 7cm vai 10cm paksut patjat. Ohuempikin maksoi ~50,-/m². Kankaalle olin asettanut riittävästi vaateita, joten tiesin, että se maksaa myös paljon. Ensimmäisestä kangaskaupasta löysin itseäni miellyttävän materiaalin. Lisäksi myyjä vakuutti minut asiantuntevalla kuvauksella kankaan ominaisuuksista ulkoilmaan. Mies haluaa vaaleat tekstiilit, koska vene on puuverhouksen vuoksi muuten tumma. Itse olen arka ajatukselle vaaleista tekstiilistä. Tiedän Neron hyppivän patjoille kuitenkin.

Jatkoimme seuraavana päivänä toisessa kaupassa. Tässäkin kaupassa myyjä esitteli saman valmistajan kankaat, samoin perustein. Myyjä piirsi kuvat miten kangas kannattaa leikata. Valitsemamme kangas on kermanvärinen. Päädyimme siihen, että laitamme ensin salongin pehmusteet kuntoon. Ennen kesäretkeä pitää laittaa keulapiikki, mutta sillä ei ole vielä kiire. Sinne pitää miettiä patjamateriaalikin kunnolla. Olemme melko ronkeleita nukkumisen kanssa.

Perjantai-illaksi on luvassa tyynyjen ompelua. Lauantaina, veneen saapuessa kotisatamaan, on toivottavasti jo muutama tyyny valmiina.

Restaurointisuunnitelma

Jälleen yksi to do -lista sisätiloihin
1) salonki
tyynyt, hyllyt
2) pentteri
jääkaappi, keitin, astiat
3) keulapiikki
patja
4) wc
imutyhjennys

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Valmistelua

Viikonloppureissu tehty ja vene on nyt valmiina "kotiinkuljetukseen". Aloitettiin lauantaiaamuna moottorin koekäynnistyksellä ja kolmannella yrityksellä vanha Volvo Penta jyrähtikin käyntiin. Käyntiääni oli mukavan rauhallinen. Pelkäsin, että kone pitää jonkin sortin maailmanlopun meteliä! Käytettiin konetta viiden ämpärillisen verran ja sen jälkeen vaihdettiin öljyt. Öljynsuodatin jätettiin vaihtamatta, koska viime kesänä konetta ei juuri ollut käytetty. Sakkakuppi tyhjennettiin samalla ja katsottiin vanhan omistajan kanssa kuinka ilmaus tapahtuu käytännössä. Oli mukava saada koneeseen pieni perehdytys. Viikon päästä pitäisikin sitten ihan itse ratkoa ongelmatilanteet. Peräöljyt tarkastettiin samalla ja lisäiltiin puuttuva määrä(syksyllä vaihtoon). Selviteltiin kuinka koneen mielenkiintoinen viritys "glykolimarinointi" toimii, ja mitä pitäisi tehdä jos jäähdytyksen muuttaa oikeaoppiseksi makeavesijäähdytykseksi. Kyseinen marinointi tapahtuu niin, että koneessa kiertävä glykoli jäähdytetään merestä/järvestä otettavan veden avulla. Vaikuttaakohan muuten koneen lämpötilaan se, että järvivesi on usein lämpimämpää kuin merivesi?

Seuraavaksi oli vuorossa masto. Viritettiin vantit jo nyt paikoilleen? Viikon päästä voidaan veneen järveen noston yhteydessä nostaa myös masto helposti paikoilleen. Tarvii varata vulkanoituvaa teippiä, jotta saa teipattua saalingit paikoilleen. Tällä välin vaimo oli alkanut siivoamaan pentteriä ja 'salonkia'. Se ei ole pieni urakka, jokainen kaappi täynnä tavaraa. Ulkolaitojen vahaus vielä ja ensimmäinen päivä oli pulkassa.

Sunnuntaille olin suunnitellut sitlooran puhdistuksen, vahauksen ja tiikkien käsittelyn. Lisäksi pohjaan oli tarkoitus maalata kerros antifoulingia ja jatkaa sisäsiivousta. Vahaus jäi hieman kesken vahan loputtua, mutta onneksi tuo ei ole kuin pieni kosmeettinen haitta. Tiikeistä tuli hienot, pesun ja öljyämisen jälkeen. Käytettiin Internationalin Teak restoreria ja Teak Oilia. Ilma näytti väliin jo vesisateen merkkejä mutta onneksi sade lykkääntyi iltapuoleen ja saatiin pohjaan kerros sinistä antifoulingia. Edellistä kerrosta ei tosin ehditty hioa joten nähtäväksi jää kuinka hyvin tuo maalikerros pysyy. Ai niin, saatiin veneelle myös runkotarkastus tehtyä, kiitos ystävällisen venekerholaisen joka muistutti meitä asiasta ja tarjoutui tuon homman tekemään. Viiden vuoden välein ja jokaisen omistajanvaihdoksen yhteydessähän tuo on tehtävä.

Paljon tuli tänä viikonloppuna oppia ja matkahan onkin vasta alussa.

perjantai 4. toukokuuta 2012

veneen lasku

Kävimme tänään ihailemassa pursiseuralla veneen laskua, mies ei meinannut malttaa lähteä kotiin. Meidän vene ei ollut laskettavien joukossa, koska se lepäilee edelleen Espoossa. Menemme huomenna vahaamaan venettä. Minun tehtäväni taitaa olla sisäosien siistiminen ja mies saa ilon vahata. Seuraavana viikonloppuna veneen pitäisi matkata kotilaituriin.

Mukava oli huomata, että Nero istui nurmikolla rauhassa katselemassa touhuja. Sanoinkin sille, että näihin nurmikkoihin on parempi totutella.

Tänään on jokseenkin uskomaton fiilis. Järvi on vapaa, ihmiset laskevat veneitään. Omassa mielessä pyörii sekavia ajatuksia - olemmeko tehneet ihan viisaan investoinnin. Sunnuntaina olen luultavasti löytänyt itsestäni uusia lihaksia ja mieli on rauhoittunut. Tunnistan itsessäni tällaisen hermostuneisuuden, kun elämässä on tapahtumassa uutta, mielekkyys pitää kyseenalaistaa. Tätä on vaan siedettävä ja asiat on elettävä. Ensi viikolla on luvassa monenlaisia haasteita, toivottavasti suurin jännittyneisyys johtuu malttamattomuudesta saada vene kotiin.