tiistai 27. syyskuuta 2011

viheltävien hylkeiden lahti

Matkailimme viime kesänä Skotlannissa, kuten blogin alkuteksteissä jo mainitsinkin. Mieheni on viskin ystävä, joten tänä kesänä oli vuorossa Isle of Islay. Olemme tehneet aikaisempina kesinä matkan Cognaciin ja viinitarhoille Ranskassa ja Saksassa. No joo, olimme siis Islaylla ajelleet aamulla saaren toiselle rannalle, parkkeeranneet automme pieneen kylään, joka oli keskeltä kahtia jakautunut. Kirkossa oli kaksi ovea, kummassakin päässä ja välissä seinä, koska kahden kylän asukkaat eivät voineet sietää toisiaan. Kirkkorakennus oli varmasti kustannussyistä kuitenkin yhteinen. Rantaan kävellessämme taisimme kaikki kuunnella epämääräistä ujellusta, joka mereltä kuului.

Kuten kuvasta näkyy lahti oli hyvin suojaisa ja ajattelin, että tuuli kulkee lahdelle jotenkin kallioiden seinämien kautta ja siksi vihellys. Siinä seistessämme ja katsellessamme ystävämme, joka oli aiemminkin paikalla käynyt totesi "tätä paikkaahan taidetaan kutsua viheltäväksi lahdeksi". Siinä samassa silmät tarkentuivat kymmeniin hylkeisiin , jotka lahdella viheltelivät.


Liitän tähän myös videon mukaan. Ääni oli jollakin ihmeellisellä tavalla lumoava ja istuimme lahdella pitkään hiljaa haaveillen kuka mistäkin.

(tähän liitän videon kunhan opettelen sen ensin)

Se hetki oli minulle merkityksellinen sillä lomalla. Niinpä nimesimme sen viheltävien hylkeiden lahdeksi.

Teen lahdelle mielelläni edelleen mielikuvamatkoja saadakseni kiinni kiireettömyydestä ja hetken merkityksestä. Onko se sitten imartelevaa kutsua itseä viheltäväksi hylkeeksi...ainakin haluaisin osata nauttia päivästä ja hetkestä juuri niin kiireettömän oloisesti kuin nuo veijarit lahdella.

perjantai 23. syyskuuta 2011

visiitti 26 jalkaiseen

Nyt alkaa lähteen mopokäsistä...
Haluaisin vielä vähän isomman ja isomman ja ehkä vielä hieman isomman.
Kävimme katsastamassa 26 jalkaisen veneen, joka oli myös tosi kiva. Koko päivän olin sitä mieltä, että haluan tuon kokoisen veneen. Illan pimettyä olen palannut alkuperäiseen suunnitelmaan eli 24 jalkainen saa riittää järvipurjehdukseen.
En malta odottaa, että opimme purjehtimaan ja pääsemme siirtymään merelle. Hassua miten Näsijärvi on aina tuntunut ihan riittävän isolta lätäköltä, nyt kuitenkin huomaan sen reunojen ahdistavan. Tämä taitaa olla ihan tyypillistä minua - mikään ei riitä. Tämän luonteenpiirteen tunnistaessani on kiva huomata, että pystyin palaamaan 24 jalkaiseen, ehkä hivenen päivitetympään versioon kuin ensimmäinen tuttavuus. Mies haluaa näpräillä yhtä-sun-toista veneessä tulevana talvena ja niin kyllä minäkin eli emme tarvitse aivan viimeisen päälle olevaa yksilöä, haluamme tehdä siitä itsemme näköisen.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

24 jalkaa riittää

Viime yön näin unia purjehduksesta - osasin purjehtia. Tänään tunne sai hieman jatkoa nostaessani isoa purjetta ja rullatessani genoaa. Tärkeämpänä ehkä kuitenkin, tyyppasimme 24 jalkaisen veneen. Se oli  järkevästi suunnitteltu, voin kuvitella sillä retkeileväni ja opettelevani purjehtimaan. Tämä kokoluokka on varmasti ihan järkevä järvelle.
Airistolla tietty päästiin kurkkaamaan myös tulevaisuuden unelmiin. Ehkä ennen sitä pitää myydä talo tai ainakin saada jostain yli 50k :)
Ensi viikolla retkeillään Euroopassa, joten veneet hautukoot mielessä ja unissa. Viikonloppuna palattuamme pitänee tutustua toiseen vaihtoehtoon.

lauantai 17. syyskuuta 2011

Airiston Uiva

Huomenna suuntaamme Airiston Uivaan venenäyttelyyn. Tavoitteena on päästä astumaan muutamaan veneeseen, jotta saamme hieman lisää tuntumaa siitä mikä on meille sopivan kokoinen.
Mitä enemmän olen asiaa viikon aikana pohtinut olen tullut siihen tulokseen, että veneessä pitää olla riittävästi kokoa jo heti alkuunsa, jotta voin kuvitella aikaa siellä viettäväni. Edelleen koen ahdistuksen väreitä, kun mietin maanantain visiittiämme veneeseen. Nyt huoleni on ennemmin se, että onko meillä mahdollista/järkeä ostaa sellaista venettä ensiveneeksi, jossa on meille riittävästi tilaa. No nämä asiat jäsentyvät varmasti huomenna, kun pääsemme katsomaan veneitä. Menemme matkalla katsomaan venettä ja omistajan kanssa koepurjehdukselle. Tämä hivenen jännittää, koska edellisestä purjehduksesta on todentotta ehtinyt kulua 20 vuotta... Taidanpa tästä siirtyä purjehduskirjojen pariin, etten ole ihan idiootti huomenna.

Olen ollut viimeisen vuoden niin kiireinen töissä, ettei minulla ole ollut aikaa miettiä siellä ollessa muutakuin töitä, ei edes ruokatunnilla. Nyt huomaan, että ruokatunnin aikaan menen mielelläni huoneeseeni surffaamaan nettiveneen sivuille hetkeksi, josko sieltä löytyisi uusia helmiä. Elämääni on todellakin astumassa, jotakin joka on vielä tärkeämpää kuin työ. Viime keväänä huomasin, että minun oli vaikeuksia keksiä jotain muuta puhuttavaa kotona kuin työasiat. Nyt ei todentotta ole pelkoa, että kotona puhuttaisiin työasioista. Ruokailukeskustelumme ja lenkkiemme puheenaiheet ovat tiiviisti purjehduksen ympärillä pyöriviä. Pidän tästä uudesta aiheesta, joka on tilamme vallannut.

tiistai 13. syyskuuta 2011

Ostos ohjenuoraa

Ensimmäinen veneen katsominen siis takana. Vaikka vene itsessään herättänyt suuria onnistumisen tunteita, paljon hyvääkin jäi  käteen. Isoimpana se, että etsityn veneen koko kasvaa metrillä. Toisekseen oleskelutilan tarvii olla siedettävä, ja erillään makuutilasta. Lisäksi hinta ja veneeseen käytettävä raha koostuu usean asian summasta, näistä tarvii tehdä jokaisen veneen kohdalla selkeä yhteenveto. Toki tämä oli selvää jo aiemmin mutta jostain syystä valaistui kokonaisuudessaan vasta nyt.
Tässä ensimmäinen drafti listasta:
Hinta
Purjeet
Plotteri
Aurinkopaneeli
Autopilotti
Sprayhood

Kuljetuskulut

Seuraavaksi määrittelen jokaiselle ohjeishinnan ja heitän kaikki exceliin jolla pystytään laskemaan tarkemmin veneen todellinen arvo. Toki lista tulee olemaan pidempi mutta nopeasti ajateltuna tuossa on ne tärkeimmät.

Muuten tarkistettavat asiat:
Pohjan kunto
Moottori(keskimoottori preferred)
Maasähkö

Ja sitten eikun tutkimaan eri gadgettien hintoja! :)

maanantai 12. syyskuuta 2011

Saaristolaivuri, tunnit III-IV

7.9.2011, tunnille meneminen oli jo rutiinia, kolme minuuttia jäi aikaa odotellakin. Tänään päästiin kartalla vähän pidemmälle, käytiin läpi päiväntasaaja ja meridiaanit, leveys- ja pituuspiirit. Nautica mile eli N.M, meripeninkulma (sovittu pituus 1852m). 1 mpk on yhden pituuspiirin 60 osa. Ja kaapelinmitta sen kymmenesosa. Opeteltiin paikan määritystyä kartalta, harppia apunakäyttäen. Täytynee harjoitella kolmioviivain suht nopeesti, kuulosti näppärämmältä tavalta vaikka käytöstä varoitettiin...on kuulemma epätarkempi jos ei osaa käyttää.
Vauhti on edelleen suhteellisen verkkainen, eikä läpikäydyt asiat, kuten yllä näkyy, mitään kovin vaikeita ole. Kotitehtäväksi merilainsäädännön 3 ensimmäistä säädöstä.

Saaristolaivuri, tunnit I-II

Ajattelin kirjoitella pienen yhteenvedon jokaisesta tunnista, lähinnä avuksi itselleni. Mutta saapa satunnainen lukijakin kuvaa tunneista. Tätä kirjoitteassani olen käynyt jo kahdella ensimmäisellä tunnilla. Laivuriprojektini alkoi siis 31.8.2011.
Ensimmäinen kerta keskittyi merimerkkeihin, kardinaali- ja lateraalimerkkeihin, valaistuihin merimerkkeihin, karttamerkkeihin sekä merikarttaan yleensä. Merikartta on kuulemma käyttötavaraa, jos vanhenee -heitä roskiin. Opittiinpa myös rullailemaan kartta oikein :)
Kurssilla on n.25 hlöä. Opetuksesta jäi se kuva että odotettavissa on suhteellisen rauhallinen tahti, niin moneen kertaan etelämerkki, sen esitysmuoto kartalla ja poijussa esitettiin. Ihan mukavan mielenkiintoiselta kuitenkin tuntui, onhan edellisestä opiskelusta vierähtänyt jo aikaa.

Alku

Mistä alkaisin. Olen jo pidemmän aikaa etsinyt jotain uutta. Jotain josta voisi tulevaisuudessa tulla enemmän kuin harrastus. Tämä voisi olla se, en tiedä, aika näyttää mihin tämä polku johtaa. Yksi eteenpäin työntämä voima on halu tehdä asioita rauhallisemmin, hitaammin. Nykyään, itseasiassa jo usean vuoden ajan aina on ollut kiire, kiire seuraavan asian suorittamiseen. Mitään ei ehdi tekemään rauhassa. Siitä haluaisin eroon. En odota että pelkkä harrastus muuttaisi sen, se vaatii muutosta paljon syvemmällä. Mutta ehkä muutos parempaan on jo alkanut, näin olen ainakin viime aikoina halunnut ajatella.

Niin, miksi juuri purjehdus? Kuten vaimoni tuossa aiemmin jo mainitsi, kesälomalla se tunne iski. Veneitä ja niiden rauhallisia liikkeitä seuratessa iski halu päästä itsekin testaamaan millaista tuo on. Siitä lähtien on pienessä mielessä pörrännyt kysymyksiä ja ideoita millaisia mahdollisuuksia harrastuksen aloittamiseen on, mitä mahdollisuuksia siitä voi elämään seurata, ja mitä alaan liittyviä kouluttautumismahdollisuuksia on olemassa. Täytyi siis tehdä suunnitelma, ilmottauduin kesän lopuksi Saaristolaivurikurssille, lähinnä perusasioiden opettelmiseksi/muistelemiseksi, mutta myös jonkin sortin pääsylipuksi paikalliseen veneily skeneen, katsotaan nyt kuinka se toimii. Ja kouluttautumissuunnitelmahan jatkuu seuraavasti, aion jatkaa Rannikkolaivurikurssille ja jos kaikki menee hyvin, käyn vielä Avomeri kurssin(..ja jos pää kestää). Keväälle on tarkoitus hyvissä ajoin varata johdatus purjehdukseen ja retkimallinen purjehtijakurssi. Perämies- ja Päällikkökurssit olis myös tarkoitus käydä viimeistään kesän 2013 aikana. Päällikkökurssille pääsy tosin vaatinee muutakin purjehduskokemusta joten ensi kesänä purjehditaan ja paljon. Näillä kuvittelisin saavani tarvittavat perustiedot turvalliseen purjehtimiseen. Jatkossa kurssitellaan sitten Euroopassa tarvittavia tietoja ja taitoja, mm. jokipurjehdusta :) niistä lisää myöhemmin.
Miksi blogi, mukava kirjailla johonkin ylös tämän seikkailun edesottamuksia ja josko tämä opettaisi kirjoittamaan hieman paremmin kuin nyt! Mutta, suunnitelma on valmis, eikun toteutukseen!

veneiden kartoitusta

Tänään vihdoin pääsimme tosi toimiin eli katsomaan ensimmäistä potentiaalista venettä.
Kohteena oli Guy22. Alkuun emme ajatelleetkaan tätä venemallia, mutta kävimme kävelemässä yhdessä satamassa viime viikolla ja totesimme, että tuo vene kannattaa katsastaa sisältäkin. Katselin tätä venemallia ja totesin sen olevan kamalan iso. Sanoinkin, etten voisi kuvitella haluavani tässä vaiheessa isompaa venettä.
Olin asiasta samaa mieltä vielä tänäänkin, kun ajoimme satamaan.

Myyjä odotteli meitä jo veneessä. Onnistuneesti pomppasimme kannelle. Ulkoapäin vene näytti juuri niin vanhalta kuin se onkin eli 30 vuotta. Kaipasi pesua.
Menimme kajuuttaan...sekään ei ollut puhdas ja siellä oli tupakoitu sisällä - apua!!! Siinä istuimme mukavan myyjän kanssa 30min kajuutassa ja ehti mallaileen hyvin ympärilleen. Ajattelin positiivisesti edelleen, että ehkä tästä pystyisi kovalla työllä tekemään vielä itselleen veneen. Yritin seistä veneessä, mutta eihän se onnistunut suorassa. Tiedän, että jotkut ovat sitä mieltä, ettei veneessä ole pakko seistä. Mä totesin, että mun tarvii. Setäni sanoja lainatakseni, "sateella ei ole kiva kokata polvillaan".

Lähdettiin ajeleen satamasta kotiin päin ja sanoin, että mun veneilyhalut meni siinä. Minua ei tuollaiseen veneeseen varmasti saisi millään viettämään lomaa. Mies yritti rauhoitella, ettei tuon veneen tarvitse olla the vene. Kotiin päästyämme olimme samaa mieltä asiasta, että taidetaan tuplata budjetti ja katsoa saisiko sillä rahalla hivenen enemmän olemismukavuutta kuten erillinen kajuutta nukkumiseen, seisonta korkeus riittävä ja tilaa hengittää. Tämä tuntui minusta oikein hyvältä, olimme pikku päissämme tulleet samaan tulokseen 15 kilometrin ajomatkan aikana.

Soitin sedälleni ja ajatuksemme saivat vahvistusta sille, että meidän kannattaa lisätä veneeseen ~ metri. Matka jatkuu.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Ostoksille

meidän pitänee yhtä sun toista ostaa ennen kuin pääsemme turvallisesti vesille: http://www.sailingclothingstore.co.uk/

perjantai 2. syyskuuta 2011

Loch Nessin kanava heinäkuu 2011

Seisoimme sateisena ja kylmänä heinäkuun hetkenä Loch Nessin kanavalla seuraamassa veneiden taiteilua kahdeksan portin läpi. Siinä se sitten oli. Isku. Järjetön kateuden tunne siitä mitä nämä ihmiset olivat tekemässä. Kävelimme lähemmäksi veneitä ja aloimme jutustelun yhden tanskalaisen venekunnan kanssa heidän veneestään ja matkastaan. Olivat purjehtineet Tanskasta Invernessiin ja sitten lasketelleet järviä pitkin kohti Obania. Tästä iskusta ei voi syyttää ihanteellisia sääolosuhteita, kaikkea muuta, kuten kuvasta näkyy.




Olimme aiemmin matkallamme kummatkin aistineet pieniä tuntemuksia siitä, ettei meidän ehkä tarvitse suunnitella ensi kesäksi ulkomaan matkaa. Olemme matkustelleet Euroopassa tällä erää ne kohteet mitkä haluamme nähdä (melkein). Eipä purjehtiminen taida muuttaa sitä, että matkailu jatkuu. Muoto on vähän toinen ja koiramme pääsee mukaan. Oskun jääminen kotiin on ollut joka kesäinen murheeni, kun olemme pakanneet laukkumme ja lähteneet lentoon.

Olemme 35 -vuotiaita ja perhettämme täydentää Nero -koira. Ei ihan oma valinta, mutta olemme onnellisia siitä mitä meillä nyt on. Meillä on mahdollisuus kokeilla elämän pikkuhulluuksia spontaanimmin nyt kuin jos vastuullamme olisi ihmisen kasvattaminen tasapainoiseksi kansalaiseksi.

Niin, että siihen purjehdukseen.
Mies on kasvanut merellä, tosin moottoriveneily on ollut hänen kasvualustansa. Mä olen saanut tutustua muutaman kesän kaksikymmentävuotta sitten purjehtimiseen. Olen siis meistä kokeneempi purjehtija, järvellä. No joo, lähdemme kummatkin siis nollasta liikkeelle.
Yöpöydällä on purjehtijan käsikirja, jota opiskelemme. Mies käy navigaatioseuran kurssia I. Tavoitteenamme on löytää meille jostain vene vielä tänä syksynä niin, että ensi kesä tutustuttaisiin purjehdukseen sisävesillä omalla purkilla.

Tällä hetkellä eniten selattu www-sivu on nettivene.com. Veneen ostoon on pakko rekrytoida joku sukulainen mukaan, joka ymmärtää purjeveneistä enemmän. Onneksi heitä on muutamia.