viheltävien hylkeiden lahti

Matkailimme viime kesänä Skotlannissa, kuten blogin alkuteksteissä jo mainitsinkin. Mieheni on viskin ystävä, joten tänä kesänä oli vuorossa Isle of Islay. Olemme tehneet aikaisempina kesinä matkan Cognaciin ja viinitarhoille Ranskassa ja Saksassa. No joo, olimme siis Islaylla ajelleet aamulla saaren toiselle rannalle, parkkeeranneet automme pieneen kylään, joka oli keskeltä kahtia jakautunut. Kirkossa oli kaksi ovea, kummassakin päässä ja välissä seinä, koska kahden kylän asukkaat eivät voineet sietää toisiaan. Kirkkorakennus oli varmasti kustannussyistä kuitenkin yhteinen. Rantaan kävellessämme taisimme kaikki kuunnella epämääräistä ujellusta, joka mereltä kuului.

Kuten kuvasta näkyy lahti oli hyvin suojaisa ja ajattelin, että tuuli kulkee lahdelle jotenkin kallioiden seinämien kautta ja siksi vihellys. Siinä seistessämme ja katsellessamme ystävämme, joka oli aiemminkin paikalla käynyt totesi "tätä paikkaahan taidetaan kutsua viheltäväksi lahdeksi". Siinä samassa silmät tarkentuivat kymmeniin hylkeisiin , jotka lahdella viheltelivät.

Liitän tähän myös videon mukaan. Ääni oli jollakin ihmeellisellä tavalla lumoava ja istuimme lahdella pitkään hiljaa haaveillen kuka mistäkin.

(tähän liitän videon kunhan opettelen sen ensin)

Se hetki oli minulle merkityksellinen sillä lomalla. Niinpä nimesimme sen viheltävien hylkeiden lahdeksi.

Teen lahdelle mielelläni edelleen mielikuvamatkoja saadakseni kiinni kiireettömyydestä ja hetken merkityksestä. Onko se sitten imartelevaa kutsua itseä viheltäväksi hylkeeksi...ainakin haluaisin osata nauttia päivästä ja hetkestä juuri niin kiireettömän oloisesti kuin nuo veijarit lahdella.