Loch Nessin kanava heinäkuu 2011

Seisoimme sateisena ja kylmänä heinäkuun hetkenä Loch Nessin kanavalla seuraamassa veneiden taiteilua kahdeksan portin läpi. Siinä se sitten oli. Isku. Järjetön kateuden tunne siitä mitä nämä ihmiset olivat tekemässä. Kävelimme lähemmäksi veneitä ja aloimme jutustelun yhden tanskalaisen venekunnan kanssa heidän veneestään ja matkastaan. Olivat purjehtineet Tanskasta Invernessiin ja sitten lasketelleet järviä pitkin kohti Obania. Tästä iskusta ei voi syyttää ihanteellisia sääolosuhteita, kaikkea muuta, kuten kuvasta näkyy.

Olimme aiemmin matkallamme kummatkin aistineet pieniä tuntemuksia siitä, ettei meidän ehkä tarvitse suunnitella ensi kesäksi ulkomaan matkaa. Olemme matkustelleet Euroopassa tällä erää ne kohteet mitkä haluamme nähdä (melkein). Eipä purjehtiminen taida muuttaa sitä, että matkailu jatkuu. Muoto on vähän toinen ja koiramme pääsee mukaan. Oskun jääminen kotiin on ollut joka kesäinen murheeni, kun olemme pakanneet laukkumme ja lähteneet lentoon.

Olemme 35 -vuotiaita ja perhettämme täydentää Nero -koira. Ei ihan oma valinta, mutta olemme onnellisia siitä mitä meillä nyt on. Meillä on mahdollisuus kokeilla elämän pikkuhulluuksia spontaanimmin nyt kuin jos vastuullamme olisi ihmisen kasvattaminen tasapainoiseksi kansalaiseksi.

Niin, että siihen purjehdukseen.
Mies on kasvanut merellä, tosin moottoriveneily on ollut hänen kasvualustansa. Mä olen saanut tutustua muutaman kesän kaksikymmentävuotta sitten purjehtimiseen. Olen siis meistä kokeneempi purjehtija, järvellä. No joo, lähdemme kummatkin siis nollasta liikkeelle.
Yöpöydällä on purjehtijan käsikirja, jota opiskelemme. Mies käy navigaatioseuran kurssia I. Tavoitteenamme on löytää meille jostain vene vielä tänä syksynä niin, että ensi kesä tutustuttaisiin purjehdukseen sisävesillä omalla purkilla.

Tällä hetkellä eniten selattu www-sivu on nettivene.com. Veneen ostoon on pakko rekrytoida joku sukulainen mukaan, joka ymmärtää purjeveneistä enemmän. Onneksi heitä on muutamia.