Kävimme tänään ihailemassa pursiseuralla veneen laskua, mies ei meinannut malttaa lähteä kotiin. Meidän vene ei ollut laskettavien joukossa, koska se lepäilee edelleen Espoossa. Menemme huomenna vahaamaan venettä. Minun tehtäväni taitaa olla sisäosien siistiminen ja mies saa ilon vahata. Seuraavana viikonloppuna veneen pitäisi matkata kotilaituriin.
Mukava oli huomata, että Nero istui nurmikolla rauhassa katselemassa touhuja. Sanoinkin sille, että näihin nurmikkoihin on parempi totutella.
Tänään on jokseenkin uskomaton fiilis. Järvi on vapaa, ihmiset laskevat veneitään. Omassa mielessä pyörii sekavia ajatuksia - olemmeko tehneet ihan viisaan investoinnin. Sunnuntaina olen luultavasti löytänyt itsestäni uusia lihaksia ja mieli on rauhoittunut. Tunnistan itsessäni tällaisen hermostuneisuuden, kun elämässä on tapahtumassa uutta, mielekkyys pitää kyseenalaistaa. Tätä on vaan siedettävä ja asiat on elettävä. Ensi viikolla on luvassa monenlaisia haasteita, toivottavasti suurin jännittyneisyys johtuu malttamattomuudesta saada vene kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti