lauantai 12. toukokuuta 2012

Tänään kotilaituriin

Heräsinkö tänään kuudelta sen vuoksi, että vene saapuu tänään vihdoin kotilaituriin. Monen monta asiaa olisi tänään tehtävänä ennen sitä, ilta sitten varmasti vierähtääkin rannassa.

Sää ei näytä hellivän ensikosketusta kotijärveen. Pilvet nimittäin roikkuvat puiden latvoissa ja satavat vettä. Lämpötilakin on hurjat viisi astetta. Katsoin viikon sääennusteen, eikä sekään ihan huumavalta näyttänyt - vettä koko viikko. luin Merenneidon blogia ja innostuin hänen säätilaennusteiden vertailuisttan. Löysin itseni jo viime kesänä lukuisia kertoja vertailemasta ilmatieteenlaitoksen ja forecan sade-ennusteita, ihan vaan sen vuoksi, että suuntaan päivän pyöräretkeni vähäsateiseen suuntaan. Muistaakseni forecan ennusteet osuivat useammin sadealueiden puolesta ja ajoituksesta kohdalleen, mutta tänä keväänä osumatarkkuus on ollut parempi ilmatieteenlaitoksella. Luultavasti tulevaisuudessa näillä ennusteilla on hieman suurempi merkitys.

Tänä jännittävänä aamuna parhaalta tuntuu se, että tietää aloittavansa jotain ihan uutta. Uuteen asiaan liittyy aina oppimisen mahdollisuus. Tiedän joutuvani testaamaan rajojani, toivon niiden olevan edelleen joustavat. Aina ei paista aurinko, mutta paistaisi edes joskus ;)

Minun rajani. Olemme kulkeneet viimeiset kymmenen vuotta talvilomat laskettelemassa. Lapsena oppimani taito ei ole koskaan ollut minulle mitenkään must -juttu. No, rinteiden kasvaessa laskettelusta tuli mielekkäämpää, kun kaikki aika ei kulunut hisseissä. Muistan ensimmäisen lomamme Alpeilla, Kaprunissa. Olin varma, etten haluaisi enää ikinä lähteä sellaiseen paikkaan. Liian haastavia rinteitä, liikaa ihmisiä jne. Tuli kuitenkin seuraava talvi ja seuraavat isot rinteet. Kävimme muutama vuosi sitten Kaprunissa laskemassa yhden päivän ja yritin etsiä sitä rinnettä missä vannoin, etten enää laske Alpeilla. Sitä ei enää ollut, eikä sitä tunnetta tullut enää missään.

Verbier 2008

Toissa talvena laskimme Zermattissa. Sieltä lähtiessä oli tunne, että muita rinteitä en enää tarvi. Siellä oli rinteitä, joita en uskaltanut laskea alas nautiskellen. Löysin rajani, mutta löysin myös kiertotien samaan paikkaan kuin muut ja välillä jouduin laskemaan sen pelottavammankin rinteen, koska olin jo puolivälissä. Luulen ja toivon samanlaisia elementtejä liittyvän tulevaan harrastukseeni kuin lasketteluun. Ennen kaikkea toivon muistavani, että nyt mahdottomalta tuntuva asia voi olla viiden vuoden kuluttua helppoa rutiinia. Asuu minussa sen verran vahva kasvatustieteilijä, että uskon lifelonglearningiin, itsenikin kohdalla.

Zermatt 2011

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti