Olin toivottaman huono perämies. Perjantai ja lauantai oli yhtä tuskaa sen suhteen. Pärjäsin ihan mukavasti gastina. Ymmärsin vändojen ja jiippien luonteen ja seuraavaksi liitänkin tähän kurssinaikaiset muistiinpanoni, eroavat muuten meidän perheen loistavan perämiehen muistiinpanoista. Näyttääkin siltä, että mä olen gasti ja mies perämies.
Perjantai
Kuudelta illalla oli tuulta puuskissa yli 10m/s, joten hivenenhän se jännitti. Onneksi viisas opettajamme totesi, että purjehdimme tänään Lauttasaaren edustalla ja yövymme kotisatamassa. Kenelläkään ei ollut vastaan sanomista. Oli melkoisen mukavaa harjoitella vändoja ja jiippejä melkein satama-altaassa. Pääsin tänään paremmin kiinni siihen miten venettä käsitellään. Taisin ottaa kohtuuttoman pitkän harjoitusvuoron kääntymisille, mutta alkoivat jo tuntumaan hallitummilta. Ensimmäinen oli suorastaan kamala eli vauhtia liikaa ja hallintaa minimaalisesti. Toinen vända sujui paremmin. Tajusin, että ruori pitää palauttaa takaisin suoraan. Joo, hävettää myöntää, etten tajunnut sitä aluksi.
Lauantaina herätys kahdeksalta, aamiaista ja valmistelut lähtöön.
Lauttasaaren edustalla oli vielä vaikea uskoa, että todella lähdetään liikkeelle. Meidän veneessä kurssilaisena oli päällikkökurssilla henkilö, joten hänen vastuullaan oli navigointi ja meille purjehduskurssilaisille jäi toiminta miehistön jäsenenä ja perämiehenä toimiminen.
Omasta suorituksestani, ensimmäiseksi gastilaisena tehtävänä oli harjoitella vändoja isolla, sitten lähdettiin avaamaan genoaa, tekemään käännöksiä sillä? Tämän jälkeen aloitettiin reivausharjoitukset, tarvetta reivauksille ei juuri ollut, mutta vene liikkui kyllä yllättävän hyvin, jopa kolmos reivillä. Opin sen, että reivata voi herkästikin ja lisätä siten matkamukavuutta. Mitä pitää muistaa aina kun aloitetaan reivaukset, alas vetävät voimat pois, ensin dirkki, iso löysälle, kikkatalja, reiviköydet kuntoon.
Genoalla vändaaminen niin, että ensin kierretään jaluksen ympärille kertaalleen köysi myötäpäivään ja kun vända lähtee niin aletaan jalustaan toiselle puolelle tuulen annettua löysää toiselle puolen riittävästi. Kammella purje kireäksi vanttiin asti. Jos iso on löysä niin pitää katsoa, että voiko kiristää. Kikkataljaa voi kiristää aina kun isoa on kiristänyt.
Jiippi eli myötätuulikäännös. Ajetaan vene niin paljon myötätuuleen, että se vielä liikkuu. Viiksi on haruksen reunalla, valmistaudutaan jiippiin, gasti ottaa keskitaljan ja vetää keskelle muttei lukitse. Tämän jälkeen genoa päästetään hallitusti löysäksi ja yhtä aikaa toisen puolen köysi kiristetään toiselta puolelta, samalla päästetään iso auki. Kiristetään purjeet.
Sunnuntaina tuntui, että pääsin taas enemmän sujuiksi ruorin kanssa. Ajelimme ympäri Pihlajasaarta ja mulle tuli tunne, ihan pieni, mutta kuitenkin, että mitä olen tekemässä. Hyvillä mielin kiitin pitkäpinnaista opettajaamme, joka kerta toisensa jälkeen oli jaksanut kertoa minulle mitä minun pitää tehdä toisin. Toisaalta luulen oloni helpottuvan kunhan opin ymmärtämään tuulta enemmän. Sen vaikutusta liikkeeseen, ohjaamiseen jne.
Hei tsemppiä harjoitteluun. Kyllä se tuntuma sieltä löytyy. Mulle tuli itselleni yllätyksenä, että pinnalla ohjaaminen ei olekaan kaikille selvä homma. Vaimon kaveri oli gastina ja pyysin häntä ohjaamaan hetken kun säädin genoaa. Suunta ei pitänyt eikä veto purjeissa. Itse kun on aikoinaan kasvanut kiinni optimistijollan pinnaan, niin tuulen vaikutus jne. tulee niin selkärangasta, että sitä ei edes huomaa miten elää veneen mukana pinnalla ohjatessa. Itse olin tuossa huono kippari, mutta opin kuitenkin että pitää ottaa hyvin selvää gastin taidoista ennenkuin antaa tehtäviä.
VastaaPoista